Annoin sydämeni Varjolle. Tartuin sen käteen, enkä voi enää irrottaa. En ennen kuin olen tarpeeksi... Varjo ei väisty, se seuraa mun vierelläni kokoajan, tekee mun valintani, päättää elämäni päivien määrän. Se on kaikki minussa, sillä minua ei enää ole. On vain Varjo, se osa minussa joka toivoo kuolemaa, se joka tekee elämisestä lähes mahdotonta. Vai olenko se edes minä, onko se kuitenkin joku muu, mä en tiedä... Varjo saa haluamansa tai muuten mä kuolen. Elämä vai kuolema, mä voin vielä valita. Mä voin vielä taistella. Mutta en enää riittävän kauaa... Jos mä en ehdikään, jos mä en ennätä... Sitten olen ainakin yrittänyt tehdä niin kuin mun pitää.
Mä yritän, mä yritän voittaa. Mä yritän totella ja saada elää. Varjo on niin vahva ja mä oon heikko. Teen niin kuin käsketään, teen niin jos tahdon vielä elää. Muuten ei ole pian mahdollisuutta enää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen sana on tärkeä, älä jätä sanomatta yhtään ajatustasi. ❤